Uusi uljas Impivaaran uimahalli
Remontoitu Impivaara avautui yleisölle jälleen viime ystävänpäivän. Kaveri sen jo kehui maasta taivaisiin mutta pitihän se käydä itsekin kokeilemassa.
Innostuin jo heti tiskillä ja ostin heti “kymppikortin”. Lisäksi helmikuussa sai kaupan päälle yhden kerran lisää. Mitään korttiahan ei Impivaarassa enää käytetä vaan kävijä saa rannekkeen jonka kanssa hoidetaankin sitten kaikki. Ranneke avaa portit ja kaapit ja se on ranteessa huomaamaton eikä haittaa uimista. Kertakäynnin lunastaneilta portti nielaisee lopuksi rannekkeen, mustan rannekkeen omaava voi ladata siihen aina lisää käyttökertoja.
Pukuhuone oli Samppalinnan maauimalaan tottuneelle melkoista scifiä. Punaiset ledivalot kertovat kaapin olevan varattu ja lukossa, avonaisissa kaapeissa palaa vihreät valot. Kaappia ei saa jättää kiinni, muuten ei pääse portista ulos. Kaappi lukitaan ja avataan rannekkeella pyyhkäisemällä, jos kaappi on kiinni, järjestelmä tulkitsee sen olevan vielä käytössä.
Ja itse hallihan on kokonaisuudessaan iso. Huonolla suuntavaistolla varustettu ihminen voi hetken aikaa haahuilla pukuhuoneessa sinne tänne. Paikat kuitenkin löytyvät nopeasti. Ensin poikkesiin saunaan. Kerrankin on satsattu tyyliin. “Lauteet” oli päällystetty tumman harmailla laatoitlla ja tummissa seinissä vuorotteli kahden sävyisiä lautoja. Itse en olekaan mikään kovin suuri vaalean puun ystävä. Ja olihan sinne muutama ledikin pitänyt tunkea, mutta onneksi niiden kanssa ei oltu liioiteltu. Tosin löylyn kanssa oli sitten pihtailtu kuten Salossa aikoinaan, hyvä jos kivet kuivuivat löylynheiton jälkeen. Höyrysauna oli myös aika miedolla mutta ei sen kai niin kuuma kuulu ollakaan. Molemmissa kuitenkin istui mieluusti.
Pukuhuoneessa ja pesutiloissa oli melkoinen vilske ja vilinä, mutta yllätyksekseni pääsin uimaan ihan omalle radalle! Asiakaskunnasta iso osa oli lapsiperheitä ja lyhyet 25 metrin radat olivat lähes tyhjillään. Kävin myös monitoimialtaassa mutta sen vekottimien tunnistimissa tuntui olevan jotain vikaa, ehkä valokennot kaipasivat vielä säätöä.
Kuntosalipuoleen en tutustunut kun nyt oli ohjelmassa enemmänkin “palauttava harjoitus”, oli tullut oltua vähän viihtellä viikonloppuna. Pikaisen vilkaisun perusteella kuntosali näytti kuitenkin asialliselta. Kahviossa oli kohtuullinen hintataso mutta en jäänyt tutkimaan sitäkään kun seuraava bussi lähti ihan kohta. Bussi numero 13 tulee suoraan uimahallin pihaan.
Olihan se siis kokonaisuutena hieno, pientä säätöä ehkä on vielä ohjelmassa mutta olisi nyt tarkoitus ottaa Impivaara jokaviikkoiseksi vierailukohteeksi, ainakin siihen asti että Samppalinna aukeaa. Ja on hienoa että kaupunki on satsannut näin paljon asukkaiden hyvinvointiin. Krapulauinniksi varsinkin kertalippu on vähän hintava, mutta ensi kerralla ajattelinkin poiketa ensin salin puolelle ja sieltä sitten uimaan. Saa sitten nähdä että kuinka kauan menee että kaupunkilaiset löytävät taas Impivaaran ja lyhyetkin altaat täyttyvät.
